Vaikka dystopiatarinat ovat viime vuosina vallanneet tilaa kirjallisuudessa ja tv-sarjoissa, niiden maailma on kuitenkin ollut tuolla jossain. Nyt se tuiskahti epämiellyttävän lähelle meidän arkeamme.

Meille musiikintekijöillehän epävarmuus on aina ollut osa arkea: tällä työllä elää vain, jos musiikkia käytetään, ostetaan ja esitetään, ja siitä kaikesta maksetaan kohtuullinen korvaus.

Tällaiseen emme mekään osanneet varautua. Kevään ja kesän keikat, festarit ja muut tapahtumat peruttiin viranomaismääräyksellä, ja suurin osa vuoden keikkaliksoista ja elävän musiikin tekijänoikeustuloista jää saamatta. Tukipaketteja ja ylimääräisiä apurahahakuja on onneksi viritelty monelta suunnalta, kiitos siitä. Mutta kun pulaan joutuneita tarvitsijoita on suuri määrä, aina joku jää ilman. Eikä apuraha ole sosiaaliturvaa!

Kauan olemme yrittäneet tehdä näkyviksi sudenkuoppia, joihin tekijä ihan normaalissakin elämässä tipahtaa, jos kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä. Yhteiskunnan turvaverkot kun eivät aina meihin asti ylety.

Ja edelleenkin työtä tekevät jaetaan kahteen ryhmään: yrittäjät ja palkansaajat. Me musiikintekijät olemme pääsääntöisesti molempia, emmekä suinkaan ole mikään marginaaliryhmä.

Vuoden 2016 alussa voimaan tulleen työttömyysturvalain perusteella työttömyysturvaa hakevat tekijät ja muut omassa työssään työllistyvät määritellään lähtökohtaisesti yrittäjiksi, joten oikeuden soviteltuun päivärahaan saattaa menettää kokonaan.

Jos onnistuu todistamaan ”yrittäjyyden” vain sivutoimiseksi (onnea vain kaikki TE-virkailijat, jotka näitä määrityksiä joudutte arpomaan), saakin kokea uuden yllätyksen: jopa vuosia sitten tehdystä työstä tulleet tekijänoikeustulot leikaavat päivärahan pahimmassa tapauksessa kokonaan

Samaan ongelmavyyhtiin kuuluu, että tekijänoikeustulot eivät kerrytä esimerkiksi vanhempainrahaa tai muita etuuksia. Tämä kaikki perustuu epäloogisuuteen työttömyysturvalaissa: korvausta tuottaa ja sitä voi alentaa vain sellainen ansiotulo, joka on saatu ”korvauksena työstä”. Asetuksen 3 § määrittelee, että tekijänoikeuskorvaukset eivät ole tällaista tuloa, mutta 8 §:ssä sanotaan täysin päinvastoin!

Teoston Kulttuurikummi-verkosto tapasi toukokuussa etänä Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Paula Risikon, joka kuunteli herkällä korvalla huoliamme. Musiikintekijä Kimmo Pohjosen äänenpainoista ei voinut erehtyä: Paljon on puhuttu, nyt tarvitaan tekoja!

Risikko tarttui toimeen, ja seuraavalla viikolla saimme etätapaamisessa sivistysvaliokunnan yksimielisen tuen konkreettiselle vaatimuksellemme. Hallituspuolueiden valiokuntavastaavat jättivät aiheesta kirjallisen kysymyksen.

Kesäkuun 4. päivänä, sosiaali- ja terveysministeriön sisäpihalla, turvaväleistä huolehtien, luovutimme ministeri Aino-Kaisa Pekoselle adressin, jonka ydinviesti on: Tekijänoikeustulot eivät saa leikata työttömyysturvaa. Luovien alojen verkosto LYHTYn organisoima adressi keräsi yli 8500 allekirjoitusta.

Koronan varjoon on jäänyt uutisointi uudesta parlamentaarisesta komiteasta, joka tähtää sosiaaliturvan kokonaisuudistukseen. Ministeri Pekosen mukaan tavoitteena on ”ihmisen näkökulmasta nykyistä selkeämpi ja toimivampi järjestelmä, joka mahdollistaa työnteon ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen muuttuvissa elämäntilanteissa”.

Komitean vetäjä, tutkimusprofessori Pasi Moisio, osallistui myös sivistysvaliokunta-keskusteluun.  Komitean toimikausi on kaksi hallituskautta, mutta Moision mukaan tämä meidän kannaltamme ensimmäinen, merkittävä askel voitaisiin ottaa nopeammin, jos vain hallitus niin haluaa.

Toivotaan, että tämä merkillinen aika tuo tullessaan merkittäviä uudistuksia. Nyt olemme ainakin tulleet näkyviksi ja kuulluiksi, ja aiomme pitää meteliä.

Vaikka on kesä, niin riippumatosta tai laiturinnokalta kajahtaa: Nyt on toiminnan aika!

Kaija Kärkinen
Puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijöiden hallitus